Teksti: Sanna Saarikangas 
Kuva: Sabrina Bqain/WSOY

Tammikuussa 1998 Johanna Aatsalo, nuori ja kunnianhimoinen STT:n toimittaja, kirjoittaa uutisen: ”Suomalaista maajoukkuetason mieshiihtäjää epäillään dopingista.” Uutisen julkaisusta alkaa tunti tunnilta etenevä trilleri, jonka aikana hiihtoliiton johto pyrkii tuhoamaan Aatsalon uran. Kollegatkin kääntävät selän, ja Aatsalosta tulee kansakunnan sylkykuppi.

Näin kustantamo kuvailee juuri ilmestynyttä kirjaa Paljastus - Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa (WSOY). Kirjan takana ja tapahtumien keskiössä on toimittaja Johanna Aatsalo.

Espanjassa vietetyn kirjoitusvapaan aikana syntynyt kirja on paluu suomalaista urheilua ja urheilujournalismia kohahduttaneeseen tapaukseen. Aatsalo on juuri saanut paketillisen painotuoreita Paljastus-kirjoja kotiinsa. Mikä lienee vastaus urheilutoimittajan klassikkokysymykseen: miltä nyt tuntuu?

”Helpottavalta. Olen saanut ammentaa omaa itseäni ja omaa kokemustani kirjaan. Positiivisella tavalla on tosi jännittävää, tällä saan konkreettisesti tämän ajanjakson kirjan kannet kiinni. Kirjan vastaanotto jännittää, mutta tiesin jo kauan sitten että tulen vielä kertomaan tämän tarinan”, Aatsalo kertoo.

Dopinguutisen julkaisusta vuonna 1998 lähti etenemään tapahtumasarja, jota puitiin oikeudessa useampaan otteeseen. Lopulta suomalaishiihtäjien laajamittainen kiellettyjen aineiden käyttö paljastui koko kansalle, mutta Aatsalo oli ehtinyt saada tuomion julkisesta herjauksesta ja menettää työnsä STT:n urheilutoimittajana. Hän ei kuitenkaan koskaan luopunut toimittajan ammatti-identiteetistä. Nykyisin Aatsalo työskentelee Rakennuslehden toimittajana. Rakennuslehti on osa Sanoma Tekniikkajulkaisuja.

Miten haluaisit, että sinut esitellään vuonna 2024?

”Mä olen edelleen toimittaja. Olen joutunut luomaan itseni ja urani uudestaan urheilutoimittajasta, mutta nyt en voisi olla tyytyväisempi työhöni. Tykkään alasta ja minulla on mielettömän hyvät työkaverit ja työyhteisö. Sparraamme toisiamme ja teemme hyvää tulosta. Sydämeltäni olen aina myös liikuntafysiologi ja loputtoman kiinnostunut liikunnasta, urheilusta ja urheilupolitiikasta sekä siitä, miten se linkittyy yhteiskuntaan. Luottamustoimena olen golf-seuran ladykapteeni.”

Aatsalo valitsi toimittajan ammatin, tai sitten toimittajuus valitsi hänet: hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteitä ja muualla myös toimittajan ammattiin liittyviä opintoja, esimerkiksi suomen kieltä ja tiedotusoppia. Laaja urheilutausta ja hyvät verkostot antoivat hyvän pohjan urheilujournalismin tekemiselle, koulutukset ja kavereiden kannustus ajoivat eteenpäin.

”Olen aina tykännyt kirjoittaa”, hän kertoo. ”Yhtäkkiä olinkin töissä Radio Suomessa, sieltä siirryin STT:n palkkalistoille.”

Pitkä toimittajaura alkoi Johanna Aatsalon kohdalla kaikkea muuta kuin tylsällä ja tavallisella tavalla. Dopinguutisointi henkilöityi häneen ja seurauksena ei ollut asiallista kritiikkiä, vaan halveksuntaa, ulkonäön arvostelua, ammattitaidon kyseenalaistamista ja suoranaista uhkailua.

”Urheilutoimittajaksi olin väärää sukupuolta ja 31-vuotiaanakin liian nuori”, Aatsalo kertoo. ”Kohtelussani valitettavasti näkyi misogynia eli naisviha. Urheilujournalismi on edelleenkin miesten journalismia ja urheilupiireissä hyvä veli -verkostot yleisiä.”

Aatsaloa maalitettiin tai canceloitiin kauan ennen kuin sosiaalinen media teki tuosta termistä tunnetun. Hän myöntää, että jossakin kohtaa teki mieli vaihtaa niin alaa kuin asuinmaata.

”Mietin ulkomaille muuttoa, pohdin opiskelisinko vaikka lääkäriksi tai papiksi. Journalismi ja viestintä veivät kuitenkin mukanaan ja kohtasin ihmisiä, jotka halusivat antaa minulle huikean hienoja työprojekteja. He kokivat, ettei taustani ollut vähentänyt vaan lisännyt ammattitaitoani. Ehkä rohkeuteni oli myös osa sitä.”

Rohkeuden takaa löytyy vankka usko rehellisyyteen ja oikeudentajuun: Aatsalo tiesi puhuvansa totta.

”Toimittajana oleminen on maailman mahtavinta työtä. Toimittajan työ on myös valtavan tärkeää työtä demokratian ja yhteiskunnan puolesta. Vallan vahtikoiran rooli on äärettömän tärkeä ja äärettömän vastuullinen. Lukijoilla on oikeus saada tietää, mitä maailmassa tapahtua ja saada analysoitua pohdittua tietoa. Työssä mahtavin juttu on, että voin kysyä mitä vaan keneltä vaan. Saa olla utelias ihan koko ajan tämän maailman edessä. Eihän tämän parempaa ammattia ole!”

”Saa olla utelias ihan koko ajan tämän maailman edessä. Eihän tämän parempaa ammattia ole!”

Aatsalon kokema maalitus puhuttaa tänä päivänä myös journalismia opiskelevien ja toimittajan työstä haaveilevien keskuudessa ja toimituksissa on jouduttu laatimaan selkeät toimintaohjeet esimerkiksi verkkohäirinnän varalle. Mitä terveisiä vuoden 2024 Johanna Aatsalo antaisi nuorille toimittajille?

”Meidän toivo on siinä, että meillä on tiedostava ja taitava nuori sukupolvi tulossa toimittajiksi. Haluan lähettää rohkaisevia terveisiä: tämä todella on maailman paras ammatti. Ole rohkea, muista kyseenalaistaa, kysy kun et tiedä. Tärkein yleisösi on lukija, kuuntelija ja katsoja, jolle olet vastuussa. Perustoimittajan perustyötä tekemällä pärjää tosi hyvin.”