Mitä kuka tahansa meistä voi tehdä neuromonimuotoisuuden huomioimiseksi?
Pyysimme sanomalaisia kertomaan, miten neuromonimuotoisuus vaikuttaa työarkeen. Poimimme kyselystä seitsemän kommenttia, jonka avulla jokainen voi tehdä Sanomasta paremman työpaikan meille kaikille.
1. Huomioi toimistolla muut ihmiset: pidä puhelin äänettömällä, kysy vieruskaverilta onko ok olla palaverissa ilman kuulokkeita, häiritseekö radion kuuntelu tai pöydän naputtelu, älä huutele muille toisen työkaverin yli
”Mulla on neljän ruuhka päässä koko ajan ja jokaiseen ärsykkeeseen tarttuva mieli, kovat äänet tai jatkuva äänimatto taustalla kuormittavat, toisaalta keskeyttelen muita ja puhun päälle.”
2. Vältä toimistolla voimakkaita hajuvesiä, partavesiä ja pyykinhuuhteluaineita
”Huomaan ja ärsyynnyn helposti hajuista, mauista, valoista, tuntoaistimuksista, lämpötiloista. Liiasta aistikuormituksesta ja väsymyksestä seuraa meltdown, jolloin on pakko päästä pois tilanteesta.”
3. Älä keskeytä toisen työntekoa ellei ole pakko: kysy vaikka Slackissa, milloin sopisi tulla juttelemaan
”Jos joku tulee keskeyttämään, minulla ei ole MITÄÄN hajua mitä olin tekemässä. Toki kalenterin ja avointen välilehtien selaaminen sitten auttaa, mutta asia silti keskeytyy ja sen uudelleen aloittaminen vie todella paljon voimia.”
4. Rauhoita tiimipäivä yhteiselle työnteolle, älä kokoonnu samaan tilaan Teams-palavereihin
”Koen, että olisi kaikkien etu, että sen sijaan, että haetaan jotain geneerisiä kaksi toimistopäivää viikossa -tyyppisiä ratkaisuja, haettaisiin enemmän tiimipäivä kerran kuussa -malleja, jolloin kaikki myös rauhoittaisivat kalenterit ja tehtäisiin yhdessä töitä, oltaisiin yhdessä töissä.”
5. Jos huomaat, että työkaverilla on vaikea katsoa silmiin, kysy kävelykokoukseen tai menkää istumaan pöydän samalle puolella
”Koen usein toimiston sosiaalisissa tilanteissa ulkopuolisuutta ja väärin ymmärtämistä esiintyy puolin ja toisin. Joudun teeskentelemään tavallista ihmistä, ja koen etten voi olla oma itseni, jotta en aiheuta sosiaalista hämminkiä. Tämä luonnollisesti kuormittaa suuresti.”
6. Älä käytä adhd:ta adjektiivina: ”mä olen tällainen adhd, kun teen nyt monta asiaa samaan aikaan”
”Toki ihmiset ovat voineet itse tunnistaa itsessään neuromoninaisia piirteitä ja voivat oikeasti ollakin nepsyjä. Suurin osa tuntuu kuitenkin käyttävän näitä diagnooseja nimenomaan adjektiiveina ymmärtämättä, että nämä heidän kokemat hupsut piirteet ovat muille oikeasti asioita, joiden kanssa joutuu kamppailemaan päivittäin.”
7. Kiinnitä huomiota siihen, millaisin otsikoin ja lausein neuromonimuotoisuudesta puhutaan jutuissamme. Neuromonimuotoisuus ei ole muotidiagnoosi, tekosyy laiskuudelle tai sitä, että on vähän vaikea keskittyä
”Usein kuulen sanovan, että ’ai sulla on adhd, en olisi uskonut, koska kyllähän olet hyvin pärjännyt koulussa/töissä/saat työtehtävät valmiiksi/istut paikoillasi’. Adhd ilmentyy itselläni voimakkaasti keskittymisen ja tarkkaavaisuuden tason häiriönä. Pystyn siis keskittymään ja uppoutumaan moniin asioihin (liiankin) hyvin, jolloin aikaa kuluu, unohdan syödä ja huolehtia itsestäni, toisinaan taas en saa mitään aikaiseksi.”
Kursivoidut tekstit ovat otteita sanomalaisille maaliskuussa 2025 tehdystä Miten neurodiversiteetti vaikuttaa työarkeen? kyselystä
