Anna Sillanpää kertoo kaksi tunnetta Toni Niemisen haastattelusta

”Hyppäsin 203 metriä pelkän vitutuksen voimalla” – eli Toni Niemisen haastattelu ja tunteet, jotka yritän jutussani välittää, kirjoittaa Kodin Kuvalehden toimittaja Anna Sillanpää.
Kodin Kuvalehden toimittaja Anna Sillanpää valittiin vuoden 2017 aikakauslehtitoimittajaksi. Lahjakas kirjoittaja tunnetaan erityisesti taitavana ihmisten kohtaajana ja henkilöjuttujen tekijänä.

Miltä tuntuisi olla joku toinen. Tätä Kodin Kuvalehden toimittaja Anna Sillanpää miettii, kun hän alkaa kirjoittaa juttuaan.

”Haluan viedä ihmiset paikkaan, johon he eivät muuten pääse.”​

Toni Niemisen henkilöjutussa se tarkoitti lentämistä.

”Olin haastattelun jälkeen innoissani. Olin saanut tietää, miltä tuntuu hypätä 203 metriä ilmassa sukset jalassa. Olin myös voittanut kultaa olympialaisissa ja ollut lapsitähti, joka ei yhtäkkiä enää menestykään. Tiesin tämän kaiken, koska Toni osasi kuvailla ja analysoida tunteitaan tarkasti”​, Anna kuvailee.

Jutun tavoite oli välittää lukijalle myös se, miltä tuntuu, kun vihaa häviämistä niin paljon, että sattuu.

Näin Anna kertoo itse jutustaan:

Ensimmäinen tunne, jonka halusin jutussani välittää, on otsikossa mainittu vitutus. Toni käytti kyseistä termiä paljon, mutta puhui myös vihasta ja raivosta. Viha on Tonin mukaan tärkeä voima mäkihypyssä, koska mäkihyppy on vaarallista. Se pelottaa ihmistä enemmän kuin moni muu laji.

Vihan tunne vei Tonilta pelon pois, paransi keskittymiskykyä ja muuttui voimaksi jota hyppäämiseen tarvitaan. Vihan tunteen vallassa Toni voitti esimerkiksi kolme olympiamitalia 16-vuotiaana Albertvillen olympialaisissa.

Aina kun hyppää, itsesuojeluvaisto kuulemma sanoo, että älä hyvä ihminen hyppää. Muuten kuolet.

Itsesuojeluvaisto jarruttaa hyppyä koko ajan ja sitä vastaan pitää kamppailla. Omaa taitotason rajaa täytyy hakea koko ajan. Toisaalta pitää muistaa, että jos rajan ylittää, sattuu ja pahasti.

Tasapainottelu oli Tonista hyppäämisessä hienointa. Ja se on se mikä koukuttaa. Kun vihan tunne otettiin Tonilta pois, kaikki alkoi mennä pieleen.

Toinen tunne, jonka halusin jutussa välittää, on lentämisen tunne.

Halusin saada lukijan tajuamaan, miltä tuntuu lentää. Ihan vaan siksi, että se on itsestäni hirveän kiehtovaa. Ja koska se on taito, jonka Toni on hallinnut, jota hän on harjoitellut, ja joka tekee hänestä erityisen.

Toni sanoi, että hyppääminen muistuttaa vähän kolaritilannetta. Molemmat ovat niin äärimmäisiä kokemuksia, että ne pystyy palauttamaan jälkeenpäin mieleen sekunti sekunnilta. Vähän kuin hidastetussa elokuvassa.

Toni kuvaili yksityiskohtaisesti monta eri hyppyään. Juttuun valitsin Tonin pisimmän  hypyn, jonka hän hyppäsi vuonna 1994 Planican lentomäessä 18-vuotiaana.

Toni ponnistaa. Hän lentää. Lentäminen tuntuu siltä, kuin joku ottaisi niskasta ja takapuolesta kiinni ja paiskaisi maata kiertävälle radalle.

Menee aika pitkälle, Toni miettii ilmassa.

Menee ihan helvetin pitkälle.

Menee niin pitkälle, että jos en kohta tule alas, sattuu.

Toni hyppää 203 metriä. Hän on maailman ensimmäinen ihminen, joka ylittää 200 metrin rajan.

Muutaman minuutin hän tuntee itsensä niin onnelliseksi, että voisi kävellä betoniseinästä läpi.

Lue myös: Kurkista kulisseihin: Näin syntyi juttu Toni Niemisestä – ja näin ”sönkötysennätys” äänityskopissa

28.11.2019