Monilukutaitoa media-ammattilaisten avulla

Mediakasvattaja ja Helsingin Sanomien toimittaja Pauliina Grönholm pohtii monilukutaidon mahdollisuuksia media-ammattilaiselle.

Suoritin viime keväänä Tampereen yliopistossa toisen maisteritutkintoni mediakasvatuksesta. Palasin Helsingin Sanomien kotimaan uutistoimitukseen heinäkuussa. Vaikka en tämän hetkisessä työssäni tee suoraan esimerkiksi lapsiin ja nuoriin liittyviä juttuja tai hankkeita, katson, että mediakasvatuksen ymmärryksestä on uutistoimittajalle paljon hyötyä.

Ensinnäkin, mediakasvatus ei koske vain lapsia ja nuoria, vaan yhtä lailla aikuisia. Myös usean aikuisen ymmärrys esimerkiksi journalismista voi olla puutteellinen tai virheellinen.  Viime talvena olin mukana vetämässä kiertuetta, jossa yli 150 vapaaehtoista toimittajaa kiersi kouluissa kertomassa työstään. Itse kävin puhumassa yliopisto-opiskelijoille. Osa opiskelijoista pohti, onko television aamu-tv journalismia.  Mediakasvatukselle on siten tarvetta.

Mitä mediakasvatuksella sitten tarkoitetaan? Mediakasvatus on ohjausta ja kasvatusta mediasta ja median avulla. Sen muotoja voivat olla sähköinen oppimateriaali, pelillistämistä hyödyntävä sovellus tai työpaja, jossa opetellaan itse median tekemistä.  Media voi olla mediakasvatuksessa sekä väline että kohde.

Mediakasvatuksella pyritään tukemaan mediataitojen kehittymistä kokonaisvaltaisesti ja yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla. Mediataidoilla tarkoitetaan nykypäivänä välttämättömiä kriittisen ajattelun, yhteistyön ja vuorovaikutuksen taitoja sekä kykyä jäsentää, arvottaa ja hallita tietoa.  Teknologian käyttötaidot ovat osa mediataitoja, mutta ne pitävät sisällään myös itsetuntemuksen ja rohkeuden ilmaista itseään sekä kyvyn vaikuttaa.

Mediataitoinen löytää itselleen sopivia ilmaisumuotoja mediasta ja osaa hyödyntää niitä oman äänen esiintuomiseksi. Hänellä on kykyä ymmärtää erilaisia mediassa esiintyviä näkökulmia ja analysoida ja ymmärtää erilaisia mediasisältöjä.  Tästä syntyy mediasuhde. Mediasuhteessa on kyse siitä, miten asetumme, osallistumme ja asennoidumme suhteessa meitä ympäröivään mediamaailmaan ja – sisältöihin.

Media-ammattilaisen näkökulmasta puhe mediasuhteesta tulee hyvin lähelle lukijasuhdetta. Mediakasvatus ei siten kuulu vain kasvattajille, vaan se on myös media-alan yhteinen tehtävä. Millaisina me näemme lukijamme, kuten lapset ja nuoret, kuluttajina, tuottajina, osallistujina ja vaikuttajina? Millaisia mahdollisuuksia me näille rooleille tarjoamme?

Etenkin sanomalehdistön piirissä on aiheellisesti oltu huolissaan lasten lukemisen vähenemisestä ja lukutaidosta.  Journalistina olen itsekin kirjoittanut aiheesta juttuja. Mediakasvatuksen piirissä on kuitenkin huomattu, että perinteinen käsitys lukutaidosta ei riitä kuvaamaan tämän päivän mediamaailmaa. On tarvittu laajempi käsite kuvaamaan ilmiötä.

Siihen on ehdotettu monilukutaidon käsitettä. Monilukutaito perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä. Teksteillä tarkoitetaan paitsi sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa. Tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.

Monilukutaito on erilaisten tekstien tulkinnan ja tuottamisen taitoa, taitoa toimia tekstien kanssa erilaisissa tilanteissa ja erilaisia tehtäviä varten. Se on kykyä hankkia, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoja eri muodoissa ja erilaisten välineiden avulla.

Kirjalla ja kirjoitetulla tekstillä on edelleen vahva asema yhteiskunnassa mutta se harvoin esiintyy enää itsenäisenä, ilman graafeja, kuvitusta ja hyperlinkkejä. Kuva ja sana nivoutuvat yhteen useassa mediassa.

Monella media-alan ammattilaisella on ennakkoluuloja mediakasvatusta kohtaan. Sen ei katsota liippaavan omaa työtä tai se koetaan vaikeaksi. Itse väitän, että media-alan ammattilaisina ymmärrämme median monimuotoisuuden paljon paremmin kuin esimerkiksi monet opettajat tai kasvattajat ja voimme siksi tarjota välineitä ja uusia näkökulmia myös kasvattajille tai vanhemmille.

Myös omassa työssämme pystymme vaikuttamaan siihen, millaista kuvaa luomme medioista. Lasten ja nuorten osalta pinnalla on usein aikuisten huolipuheet ja paniikki suhteessa lasten mediankäyttöön. Tämä näkyy erityisesti peleistä puhuessa. Kuluneena syksynä on huolestuttu digitaalisuuden lisäämisestä koulussa. Olemme toisaalta jakaneet vinkkejä, miten valjastaa kännykät ja pelaamisen koko perheen yhteiseen tekemiseen. Kaikki nämä ovat mediakasvatuksellisia kysymyksiä, joissa myös media-alan ammattilaisilla on annettavaa. Mutta yhtälailla mediakasvatus on sitä, että pohdimme, miten millaista yhteiskunnallista keskustelua haluamme edistää keskustelupalstallamme tai otamme avaamme media-alan käytäntöjä.

Kirjoittaja on HS:n kotimaan toimittaja, joka on erikoistunut mediakasvatukseen.

30.11.2018