Vanhemmuuspuhe on valinta

"Meidän Perheessä ja Vauvassa lapsi- ja perhemyönteisyys näkyvät kaikessa tekemisessä. Näkökulmat ja puhetapa vievät asioita eteenpäin ja inspiroivat parempaan", kirjoittaa päätoimittaja Maija Koski.

Perheen perustaminen ei enää kiinnosta nuoria. Syitä ovat oman elämän epävarmuus ja toisaalta se, että vanhemmuus ei houkuttele: julkisuudessa se näyttäytyy kovin usein ongelmallisena ja uuvuttavana, tai vähintäänkin ankeana, kuten taannoinen perhebarometri prismaperhepuheineen paljasti. Lapsia syntyykin Suomessa vähemmän kuin koskaan sitten nälkävuosien.

Vauvan ja Meidän Perheen toimituksessa emme ole ratkaisemassa Suomen syntyvyyttä, mutta voimme vaikuttaa siihen, että perheet voivat paremmin. Suomen suurimpana vanhemmuusmediana meillä on myös vastuu: Millaisena vanhemmuus ja perhe-elämä näyttäytyvät? Kuinka puhumme lapsista? Etsimmekö ongelmia vai ratkaisuja? Alla neljä valintaa, jotka teemme Vauvassa ja Meidän Perheessä joka päivä.

Ratkaisukeskeisyys
Vaikeista asioista ja ongelmista pitää puhua, mutta on olennaista miettiä, miten mikäkin juttu ja lähestymistapa vie asiaa eteenpäin. Maailmalla puhutaan ratkaisujournalismista. Meille se on perusoletus. On tärkeää nostaa epäkohtia esiin, mutta yhtä tärkeää on miettiä, miten siitä jatketaan: etsitäänkö kärjistyksiä ja vastakkainasettelua vai ymmärrystä ja mahdollisuuksia muutokseen. Jos puhumme homekouluista, puhumme saman tien siitä, miten keravalaisäidit onnistuivat sulkemaan terveydelle vaarallisen koulun ja muuttamaan kaupungin toimintatapoja sisäilmaongelmien selvittelyssä. Kun teimme selvityksen lasten yksinäisyyden ja näkymättömyyden kokemuksista, kirjoitimme, mikä syrjäytymiseen johtaa, mutta myös, mitkä hetket, teot ja ihmiset voivat auttaa tilanteesta pois.

Kuka pääsee ääneen?
Provosoivan kommentin saa asiaan kuin asiaan helposti, mutta kuinka arvokas se on? Kun puhutaan vaikkapa lapsen sukupuolen moninaisuudesta, julkisuudessa tutuimmalla, raflaavalla lausuntoautomaatilla ei aina ole tuoreinta tietoa tai näkemystä asiasta. Ajassa, jossa luotettavaa tietoa haastetaan koko ajan ja yhä useamman on vaikeampi tunnistaa sitä, meidän on oltava ehdottoman tarkkoja. Erityisesti, kun kyse on kasvavista lapsista ja heidän vanhemmistaan, jotka ovat koko ajan uudessa tilanteessa ja uuden tiedon tarpeessa.

Uusia näkökulmia haemme myös arjen asiantuntijoilta jutuissamme. Samalla luomme ymmärrystä ja kohtaamisia ihmisten välille. Toimituksellista kuplaamme laajentaa omalta osaltaan Vauva.fissä kirjoittava noin 30 perhebloggaajan yhteisö: teiniäiti, etä-äiti, koti-isä, ammattikasvattaja, perheterapeutti, teinin vanhempi, lapsettomuudesta kärsivä, köyhyysrajalla elävä perhe, sukupuoltaan korjaava vanhempi… Fiksut ja omaääniset bloggajamme ovat tiivis osa brändiämme ja sitoutuneet arvoihimme.

Yhteisöä kannattaa vaalia
Vanhemmuus saa kaipaamaan vertaistukea ja yhteisöllisyyttä ihan uudella tavalla. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan synny eikä säily ilman jatkuvaa työtä ja hereillä oloa. Olemme onnistuneet, kun yöimettäjät jakavat kokemuksiaan sometileillämme, vauvakuumeilijat kommentoivat toistensa raskaustestikuvia sivustollamme, 1400 äitiä haluaa kertoa meille väsymyksestään lehden juttua varten tai kun bloggaajamme tarttuvat kanssamme ajankohtaiseen teemaan, kuten tällä viikolla miettimään arkisia tekoja, jotka parantavat pikkulapsiperheiden elämää. Se on hyvää yhteisöllisyyttä, jota haluamme vaalia. Aina se ei ole helppoa. Varsinkaan Vauva.fin keskustelupalstalla, jossa käy liki puoli miljoonaa ihmistä joka viikko.

Historiansa aikana anonyymi keskustelupalsta on ollut tärkeä henkireikä äideille tuulettaa tunteita ja puhua vaikeistakin asioista nimettömyyden turvin. Palstalla on myös kukkinut omintakeinen, hulvaton huumori, josta on riittänyt ammennettavaa niin lyhytelokuvaan, podcasteihin, kahteen kirjaan kuin kansanmusiikkibändin tuotantoonkin. 20 vuoden aikana verkkokeskustelun tyyli on kuitenkin muuttunut meillä ja maailmalla, eikä Vauvakaan ole säästynyt trolleilta ja oman pahan olon purkajilta.

Keskustelupalstalla on kokeiltu välillä myös rekisteröitymispakkoa, mutta paremmin keskustelua on siistinyt tehostettu moderointi ja kommentoinnin yösulku. Tällä hetkellä asiattomat viestit poistuvat nopeasti. Siivoaminen auttaa kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen. Siksi halusimme kokeilla myös myönteistä kierrettä: palstalla on nyt vuoden ajan nostettu hyviä ja hauskoja keskusteluja paremmin esille. Hyvä on kuin onkin ruokkinut hyvää, ja palstan keskustelu parantunut. Se on todella rohkaiseva havainto.

Ilo lapsesta, ilo vanhemmuudesta
Kun puhutaan vertaistuesta, puhutaan usein ongelmien ja murheiden jakamisesta. Vanhemmilla on kuitenkin valtava tarve jakaa myös iloa ja hauskuutta, joka lapsesta ja perheestä kumpuaa.

Meidän Perheessä ja Vauvassa haluamme luoda ympäristön, jossa vanhemmuudelle saa myös nauraa ja jossa voi kokea, että vanhemmuus on hyvä valinta. Hauskuus ja ilo näkyvät erityisesti somekanavissamme, mutta lapsi- ja perhemyönteisyys on linjaus, joka kulkee läpi kaiken tekemisemme, otsikoinneista sanavalintoihin. Meillä vauva ei kilju vaan itkee. Uhmaikäinen ei ole rasittava kakara vaan ymmärrystä ja tukea tarvitseva lapsi. Äitikään ei ole äidille se kliseiden susi – 2018 on pakko pystyä tuoreempaan näkökulmaan. Kyse ei ole siitä, että maailma olisi kääritty pumpuliin, vaan näkökulmasta ja puhetavasta, joka vie asioita eteenpäin ja inspiroi parempaan.

Maija Koski on Vauvan ja Meidän Perheen päätoimittaja ja kansallisen lapsistrategian ohjausryhmän jäsen. Saa parhaat neuvot vanhemmuuteen omilta lapsiltaan: ”Äiti mitä jos menisit vähän meditoimaan”, oli viimeisin.

Perjantaina 28.9. vietetään Vauvan päivää.

28.09.2018