"Odota vain, pian rakastat niitä. Niin käy kaikille."Kollegani sanoivat nuo lauseet minulle, kun olin aloittanut työni Kodin Kuvalehdessä ja vähän ihmettelin lehden Ihana arki -sivua, johon kootaan lukijoiden lähettämiä kuvia. Sillä kertaa lukijat olivat muistaakseni jakaneet innokkaasti realistisia otoksia nojatuoleistaan.Kollegani tiesivät, että tulokas on kotiutunut, kun hän alkaa tykätä tästä Kodin Kuvalehden lukijoiden suosikkipalstasta. (Saamme siihen satoja kuvia joka kerta.) Niin kävi, että pian se alkoi tuntua minustakin kotoisalta. Rakastin ihmisten voileipiä! Lukijat, ihania!Lukijoiden tykästyminen tai kiintyminen lienee aikakauslehdelle tärkeintä kiinnittämisessä, lukijasuhteen synnyttämisessä. Rakastetuimmat brändit ovat kuin luotettuja ja arvostettuja ystäviä. Engagement ja yhteisöjen rakentaminen ovat someajan muotitermejä. Tilastodatasta on helppo tarkistaa, että Kodin Kuvalehden jutut ovat toimineet erinomaisesti Facebookissa. Parhaimmillaan ne ovat olleet jopa Suomen tykätyimpiä ja jaetuimpia, kuten kävi ilmi mediaseurantatoimisto Retrieverin somevertailusta, jossa olivat mukana kaikki suomalaiset aikakaus- ja sanomalehdet sekä sähköiset välineet.Somemenestys on jatkumoa sille, että yhteisöllisyys on ollut Kodin Kuvalehden dna:ssa aina, perustamisvuodesta 1967 lähtien. Vastavuoroisuus ja lukijoiden osallistaminen eivät ole mitään uusia jippoja. KK:n lukijat ovat aina halunneet osallistua lehdentekoon ja tehdä yhdessä. He ovat esimerkiksi olleet malleina muotijutuissa ja jakaneet lempiohjeitaan huippusuositussa reseptikilpailussa jo kauan ennen somea. Viime syksynä KK:n villasukkakoulussa puolestaan nyherrettiin yhdessä kantapäätä. Syntyi satoja sukkia ja aktiivinen Facebook-ryhmä, jonka jäsenet kehuvat toistensa aikaansaannoksia ja jakavat auliisti neuvoja.Upea osoitus yhteisöllisyydestä on hittinäytelmä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni, joka syntyi Kodin Kuvalehden lukijoiden lähettämistä tarinoista ja sai ensi-iltansa 2013. Näytelmän on nähnyt jo yli 70 000 katsojaa, ja lisäesityksiä on luvassa ensi syksynä. Koskettavan näytelmästä teki se, että KK:n lukijat kirjoittivat äitisuhteistaan syvällisesti ja rehellisesti. Samoin haastateltavamme kertovat elämästään. Jos haluaa läheisen lukijasuhteen, ei voi itsekään olla etäinen. Haluamme tulla tutuiksi lukijoillemme. Siksi avoimuus on Kodin Kuvalehden persoonallisuuspiirteistä päällimmäisin.Yhteisöllisyys on meille tapa rakentaa läheisyyttä lukijoiden kanssa. Kukaan ei tarkkaan ottaen tarvitse Kodin Kuvalehteä sen enempää kuin muitakaan aikakauslehtiä, vaan meidän on oltava hyvä tyyppi, jonka seuraan halutaan. Toimituksessa puhumme paljon merkityksellisyydestä ja äänestä, jolla puhuttelemme. Uskoakseni lukijoiden voileipäkuvien tenho on siinä, ettei niitä lavasteta. Niissä ei esitetä elämää muuna kuin se oikeasti on. Samaan aitouteen pyrimme mekin.Nettidata kertoo armottomasti ja reaaliaikaisesti, mikä lukijoita kiinnostaa. Nettianalytiikan lisäksi saamme jokaisesta lehdestä jopa satoja lukijapalautteita, joten meillä pitäisi olla varsin vankka näkemys lukijoidemme toiveista. Viimeisimpien KMT-lukujen mukaan Kodin Kuvalehti onnistui nostamaan digin ohella printin lukijamäärää. Tältä pohjalta uskallamme väittää, että "hyvyys myy".KK:n yhteisöllisyyden ydintä ovat jutut, jotka jättävät jäljen – ja saavat aikaan toimintaa, spontaanisti, ilman kehotustakin. Kun toimittajamme Anna Pihlajaniemi esimerkiksi kertoi 8-vuotiaasta Oskusta, jolla ei ollut yhtään ystävää, toimituksen yllätti kirjevyöry. Oskulle löytyi kaveri.Hienointa on, kun minästä tulee me. Kotiutumistani Kodin Kuvalehteen vauhditti havainto, että suosituimmat juttumme kertovat välittämisestä. Villasukissakin parasta on se, että ne voi tehdä toiselle. Tunnemme onnistuneemme, kun lukija kirjoitti palautteessaan: "Kodin Kuvalehden lukemisesta jää lämmin olo."
"Odota vain, pian rakastat niitä. Niin käy kaikille."Kollegani sanoivat nuo lauseet minulle, kun olin aloittanut työni Kodin Kuvalehdessä ja vähän ihmettelin lehden Ihana arki -sivua, johon kootaan lukijoiden lähettämiä kuvia. Sillä kertaa lukijat olivat muistaakseni jakaneet innokkaasti realistisia otoksia nojatuoleistaan.Kollegani tiesivät, että tulokas on kotiutunut, kun hän alkaa tykätä tästä Kodin Kuvalehden lukijoiden suosikkipalstasta. (Saamme siihen satoja kuvia joka kerta.) Niin kävi, että pian se alkoi tuntua minustakin kotoisalta. Rakastin ihmisten voileipiä! Lukijat, ihania!Lukijoiden tykästyminen tai kiintyminen lienee aikakauslehdelle tärkeintä kiinnittämisessä, lukijasuhteen synnyttämisessä. Rakastetuimmat brändit ovat kuin luotettuja ja arvostettuja ystäviä. Engagement ja yhteisöjen rakentaminen ovat someajan muotitermejä. Tilastodatasta on helppo tarkistaa, että Kodin Kuvalehden jutut ovat toimineet erinomaisesti Facebookissa. Parhaimmillaan ne ovat olleet jopa Suomen tykätyimpiä ja jaetuimpia, kuten kävi ilmi mediaseurantatoimisto Retrieverin somevertailusta, jossa olivat mukana kaikki suomalaiset aikakaus- ja sanomalehdet sekä sähköiset välineet.Somemenestys on jatkumoa sille, että yhteisöllisyys on ollut Kodin Kuvalehden dna:ssa aina, perustamisvuodesta 1967 lähtien. Vastavuoroisuus ja lukijoiden osallistaminen eivät ole mitään uusia jippoja. KK:n lukijat ovat aina halunneet osallistua lehdentekoon ja tehdä yhdessä. He ovat esimerkiksi olleet malleina muotijutuissa ja jakaneet lempiohjeitaan huippusuositussa reseptikilpailussa jo kauan ennen somea. Viime syksynä KK:n villasukkakoulussa puolestaan nyherrettiin yhdessä kantapäätä. Syntyi satoja sukkia ja aktiivinen Facebook-ryhmä, jonka jäsenet kehuvat toistensa aikaansaannoksia ja jakavat auliisti neuvoja.Upea osoitus yhteisöllisyydestä on hittinäytelmä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni, joka syntyi Kodin Kuvalehden lukijoiden lähettämistä tarinoista ja sai ensi-iltansa 2013. Näytelmän on nähnyt jo yli 70 000 katsojaa, ja lisäesityksiä on luvassa ensi syksynä. Koskettavan näytelmästä teki se, että KK:n lukijat kirjoittivat äitisuhteistaan syvällisesti ja rehellisesti. Samoin haastateltavamme kertovat elämästään. Jos haluaa läheisen lukijasuhteen, ei voi itsekään olla etäinen. Haluamme tulla tutuiksi lukijoillemme. Siksi avoimuus on Kodin Kuvalehden persoonallisuuspiirteistä päällimmäisin.Yhteisöllisyys on meille tapa rakentaa läheisyyttä lukijoiden kanssa. Kukaan ei tarkkaan ottaen tarvitse Kodin Kuvalehteä sen enempää kuin muitakaan aikakauslehtiä, vaan meidän on oltava hyvä tyyppi, jonka seuraan halutaan. Toimituksessa puhumme paljon merkityksellisyydestä ja äänestä, jolla puhuttelemme. Uskoakseni lukijoiden voileipäkuvien tenho on siinä, ettei niitä lavasteta. Niissä ei esitetä elämää muuna kuin se oikeasti on. Samaan aitouteen pyrimme mekin.Nettidata kertoo armottomasti ja reaaliaikaisesti, mikä lukijoita kiinnostaa. Nettianalytiikan lisäksi saamme jokaisesta lehdestä jopa satoja lukijapalautteita, joten meillä pitäisi olla varsin vankka näkemys lukijoidemme toiveista. Viimeisimpien KMT-lukujen mukaan Kodin Kuvalehti onnistui nostamaan digin ohella printin lukijamäärää. Tältä pohjalta uskallamme väittää, että "hyvyys myy".KK:n yhteisöllisyyden ydintä ovat jutut, jotka jättävät jäljen – ja saavat aikaan toimintaa, spontaanisti, ilman kehotustakin. Kun toimittajamme Anna Pihlajaniemi esimerkiksi kertoi 8-vuotiaasta Oskusta, jolla ei ollut yhtään ystävää, toimituksen yllätti kirjevyöry. Oskulle löytyi kaveri.Hienointa on, kun minästä tulee me. Kotiutumistani Kodin Kuvalehteen vauhditti havainto, että suosituimmat juttumme kertovat välittämisestä. Villasukissakin parasta on se, että ne voi tehdä toiselle. Tunnemme onnistuneemme, kun lukija kirjoitti palautteessaan: "Kodin Kuvalehden lukemisesta jää lämmin olo."